Aluevaalit

Aluevaalit tulevat - oletko valmis?

Suomen historian ensimmäiset aluevaalit ovat jo aivan ovella, mutta kansalaisten keskuudessa tuntuu edelleen vallitsevan epätietoisuutta, mitä ja mistä äänestetään. Tämä lisää riskiä jättää äänioikeus käyttämättä, ja äänestysprosentti uhkaa jäädä alhaiseksi. Erityinen huoli on nuorten aikuisten passiivisesta äänestyskäyttäytymisestä.

Sote-uudistus on välttämätön. Väestö ikääntyy samaan aikaan kun työikäisten veronmaksajien määrä vähenee. Hoitovelka kasvaa jatkuvasti, niin terveys- kuin mielenterveyspuolellakin. Tämä on tosiasia, jota emme voi sivuuttaa, katsoipa sitä taloudellisten, tieteellisten, toiminnallisten, poliittisten tai ruusunpunaisten silmälasien läpi. Riittävän hyvän ja laadukkaan palvelutason säilyttämiseen tarvitaan suurempaa alueellista järjestelmää.

Alueuudistusta ei tehdä vain uudistuksen vuoksi. Kärkitavoitteena tulee olla sosiaali-, terveys- sekä pelastustoimen palveluiden laadun ja saatavuuden parantaminen kustannustehokkaasti ja tasapuolisesti kaikille hyvinvointialueen asukkaille, ikään, terveydentilaan tai asuinpaikkaan katsomatta. Tämän hetkinen palvelutaso on minimi, jota lähdetään kehittämään. Vähempään emme voi tyytyä, tai uudistus jää torsoksi. Tässä riittää haastetta uudelle aluevaltuustolle.

Nykyisessäkin mallissa paljon säilyttämisen arvoista. Sitä, mikä ei ole rikki, ei pidä korjata. Monituottajamalli sosiaali- ja terveyspalveluissa on julkisen sektorin näkökulmasta kustannustehokasta. Kelakorvaus- ja palvelusetelimallit sekä vapaaehtoiset sairausvakuutukset ovat taanneet sen, että asiakkailla eri tuloluokissa on ollut mahdollisuus saada esimerkiksi hammashoidon, erikoissairaanhoidon tai mielenterveyspalveluja myös yksityisiltä terveysalan toimijoilta. Samoin sosiaalitoimessa on ollut mahdollisuus julkista täydentävään terapia- tai lastensuojelun palveluihin.

Korvausjärjestelmää sekä palvelusetelimallia on sote-uudistuksen yhteydessä syytä uudistaa ja yhtenäistää, mutta yleisesti se on osoittautunut toimivaksi suomalaisessa terveydenhuoltojärjestelmässä. Yksityiset palveluntuottajat on jatkossakin pidettävä julkisten palvelujen rinnalla. Myös erilaisilla järjestöillä on merkittävä rooli sote-toiminnassa. Tästä esimerkkinä pelastustoimea täydentävät sopimuspalokunnat, eri avustusjärjestöt, kuten Punainen Risti, tai sosiaalitoimea avustavaa diakonia- ja perhetyötä tekevät seurakunnat. Unohtamatta eri lapsi- ja nuorisojärjestöjä, jotka tekevät tärkeää työtä lasten ja nuorten hyvinvoinnin edistämiseksi.

Hyvinvointialueen rahoitus tulee jatkossakin hoitaa valtion toimesta, nykyiseen tuloverotukseen sisällyttäen. Erillinen maakuntavero asettaisi hyvinvointialueet eriarvoiseen asemaan riippuen maakuntien ikärakenteesta ja verokertymästä. Valtionosuuksia, eli rahoituksen tasausjärjestelmää, tarvittaisiin joka tapauksessa myös silloin palveluiden tasapuolisen tarjonnan takaamiseksi. Yksittäisen toimialan erillisverotusoikeus ei muutoinkaan ole kannatettavaa.

Hyvä äänestäjä, olemme erittäin tärkeiden vaalien edessä. Vaikka hyvinvointialue saattaa tuntua vielä abstraktilta ja kaukaiseltakin asialta, on kyse meidän asukkaiden aivan keskeisistä arkipäivän toiminnoista. Jokainen meistä haluaa varmasti parasta mahdollista terveyspalvelua itselleen ja läheisilleen, nyt ja tulevaisuudessa.

Piia Aitto-oja

Aluevaaliehdokas (kd.)

Janakkala