Haluammeko pysyä marginaalisena "uskontopuolueena"?
Eduskuntavaalit ovat ohi. On analyysin aika. Itselleni ensikertalaisena kaikki oli uutta ja ihmeellistä. Vai oliko sittenkään?
Nautin kampanjoinnista. Oli hauskaa koota kampanjatiimiä (miten ihania ystäviä minulla onkaan!), pitää tulitikkutalkoita, suunnitella omaa poliittista sanomaa ja kärkiteemoja sekä kierrellä ympäri maakuntaa tapaamassa ihmisiä. Toki olen tottunut kampanjointiin jo kaksissa kuntavaaleissa ja yksissä aluevaaleissa, mutta volyymi oli nyt suurempi.
Onnistuin tavoittamaan ihmisiä ja ansaitsin heidän luottamuksensa 470 äänen verran. Pidän sitä ensikertalaisena pienpuolueen ehdokkaana hyvänä tuloksena. Yli puolet äänistä tuli oman kotikuntani ulkopuolelta, joka maakunnallisissa vaaleissa on luonnollisesti hyvä merkki. Tiedän, että saan myös paljon ääniä henkilöiltä, jotka eivät tavallisesti äänestäisi KD:tä, mutta äänestävät minua. Toreilla hämmästeltiin, kun vaalikoneista tuli "pelkkiä KD:läisiä" ihmisille, jotka ovat olleet ihan muiden puolueiden kannattajia. Se kertoo, että olemme kansan syvien rivien pulssilla.
Kaikki sujuikin hyvin vaalien tulosillan viime metreille, kunnes Hämeen Sanomat onnistui nappaamaan kuvan tilanteesta, jossa Päivi Räsänen siunattiin uudelle kaudelle eduskuntaan. Luonnollisesti kuva päätyi ensin verkkolehteen tekstillä "Päivi Räsäsen KD-ryhmä hiljeni pyytämään jopa korkeampia voimia apuun.". Tämä oli kaikin puolin virheellinen ilmaisu, varsinkin kun kuvan ottohetkellä tulos oli jo käytännössä selvä. Varsinaisesti mitään "apuja" ei siis enää tarvittu. Teksti muutettiin, mutta kuvaa ei poistettu. Pelkään pahoin, että media käyttää kuvaa hyödykseen myöhemminkin kun on kyse KD:tä tai Päivi Räsästä koskevasta uutisoinnista. Varsinkin kriittisillä hetkillä, kuten vaalien alla. Eipä siinä, itsehän syötimme suoraan lehdistön lapaan.
Meidän puolueemme on tehnyt viime vuosina erittäin uskottavaa, luotettavaa ja järkiperäistä politiikkaa. Tähän ovat vaikuttaneet sekä yli puoluerajojen arvostettu puheenjohtajamme Sari Essayah sekä puoluetoimisto, puoluesihteeri Elsi Juupaluoman johdolla. Eduskuntavaalikampanjamme "Järjen ääni" oli asiallinen, raikas ja itsevarma. Lähdimme tosissamme taisteluun muuttamaan Suomen poliittista suuntaa. Vaaliohjelmamme ja vaihtoehtobudjettimme ovat Suomen kärkeä. Ne eivät luetelleet vain epäkohtia ja tavoitteita, vaan tarjosivat myös ratkaisuja.
Olemme sitkeästi rakentaneet puoluettamme suuntaan, jossa meidät on otettu vakavasti ja olemme saaneet äänestäjiä ja kannattajia myös "genremme" ulkopuolelta. Mutta valitettavasti sekä media, että osa omasta kenttäväestämme ylläpitää edelleen kuvaa marginaalisesta uskontopuolueesta. "Hihhulien puolue", kuten eräs henkilö minulle ilmoitti vaalitorilla Lahdessa. Miksi me vaiennamme oman puolueemme uskottavan agendan sekoittamalla siihen uskontoa? On selvää, että kuva meistä yhteiskunnallisina vaikuttajina ei tällä menolla muutu. Se on surullista.
Me olemme keskusta-oikeistolainen konservatiivipuolue, joka tekee kristillisiin perusarvoihin pohjautuvaa politiikkaa, emme seurakunta. Kaikilla puolueilla on oma ideologiansa ja omat "hengennostatusriittinsä", joilla vahvistetaan aatetta ja omia jäseniä. Niin kuuluu ollakin, mutta niiden harjoittaminen julkisessa poliittisessa tilanteessa on jokseenkin kiusallista. Poliittinen ideologia ja aate on kuitenkin eri asia kuin jäsenistön vakaumus. Nämä meidän kristillisdemokraattien pitäisi pystyä erottamaan paremmin toisistaan. Jos emme pysty, vahvistamme kyllä omien kannattajiemme tukea, mutta emme kutsu mukaan ketään ulkopuolelta - ja olemme pienpuolue n. 4 %:n kannatuksella, aina.
Jos me haluamme oikeasti vaikuttaa politiikassa, ainoa vaihtoehto on reilu kannatuksen nosto. Vertaan meitä nyt Perussuomalaisiin. Miten he sen tekivät? Vaikka perussuomalaiset jakavat voimakkaasti mielipiteitä, heillä on loppujen lopuksi paljon samoja arvoja kuin KD:llä. Translaki-äänestys satoi persujen laariin, mutta ei meidän. Miksi? Siksi, koska ihmiset jotka jakavat samoja arvoja meidän kanssamme, eivät usko vaikutusmahdollisuuksiimme pienpuolueena. Meidän on turha rummuttaa ainoana puolueena eutanasian vastustamista. Häviämme sen äänestyksen samalla tavalla kuin aiemmissakin isoissa arvokysymyksissä.
Nyt on viimeistään katsottava puolueväkenä kriittisesti omaa toimintaamme. Uskon, että meillä oli näissä vaaleissa momentum. Saimme toki yli 10 000 ääntä enemmän kuin viime vaaleissa, mutta se ei riittänyt kuitenkaan enempään kuin viiteen paikkaan eduskunnassa. Uskon, että vakavammin otettavalla lähestymistavalla meillä olisi tässä maailmantilanteessa helposti napsittavissa RKP:n, Vasemmistoliiton ja jopa Vihreiden päänahat. Uskon, että KD jonain päivänä tekee, ei jytkyn, vaan kryktyn. Nyt tarvitaan sitä Järjen Ääntä myös omalle porukalle!